14 päivää Helsinki Midnight Runiin!! Ei se ole kuin kympin matka, sanoisivat jotkut. Mutta mua se silti jännittää, koska en ole koskaan juossut missään "kisassa." Ja vaikka ei tässä olekaan kyse mistään kilpailusta vaan mukavasta juoksutapahtumasta ystävien kanssa niin mua jännittää silti. Koska haluaisin jaksaa juosta koko kympin hyvällä fiiliksellä. Ja aika todennäköistä se on, että sen jaksan juostakin, koska olen pääsiäisestä saakka treenannut mun juoksua. Mutta tälläinen vaikea kontrollifriikki ja täydellisyyden tavoittelija kun olen niin pitäisihän siitä selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla!! ;o) Onneksi vahneneminen tekee ihmisistä vähän lepposempia, mutta kyllä se selkäranka pitää aina olla. Itsellehän siitä on iloa ja apua läpi elämän. Kumpa ihmiset ymmärtäisivät miten paljon paremman ja terveemmän aikuisuuden ja erityisesti vanhuuden voi saada kun huolehtii ravinnostaan ja terveydestään syömällä puhdasta ruokaa ja harrastamalla liikuntaa. Voi että. Ja jos ette jaksa itsenne vuoksi niin antakaa edes lapsillenne paremmat lähtökohdat tähän elämään. Pliis.
Kunto on kohdillaan ja sen huomaa siitä, että juosta kyllä jaksaa lönkötellä menemään ja syke laskee nopsaan normaaliksi peakin jälkeen. Mutta välillä se juokseminen käy vähän tylsäksi varsinkin jos on yksin liikkeellä. Välillä on ihanaa kun on seuraa ja välillä on ihanaa juosta itekseen. Tylsyyden iskiessä ja motivaation laskiessa yritän aina keksiä erilaisia juoksutapoja ja keinoja päästä eteenpäin. Onneksi olen järkännyt juoksureissuni aina niin, että vesipiste löytyy samasta paikasta ja se on vähän niinkun sellanen check-point matkan varrella!
Juokseminen on ollut ja on edelleen, aivan mieletöntä terapiaa mulle ja sinne metsään on jäänyt monet murheet ja surut ja sieltä on tuotu kotiin monet ilot ja onnistumiset!! Ja vaikka se ei aina pahaa oloa ole poistanutkaan niin olenpahan ainakin käyttänyt sen paskafiiliksen täysin hyväkseni ja juossut sen voimalla. Lällällää.
Suoraan sanottuna pelottaa tuleva talvi, koska olen tosi huono juoksemaan kun pitää pukea paljon vaatteita. Ei auta muu kuin mennä vaan ostamaan kunnon "kevyet" lämpimät vermeet talveksi. Sellaiset joilla onnistuu myös tuo hiihto. Ehdin jo viime talvena ostaa uudet luistelusukset ja olihan se meno mahtavaa kauniina talvipäivänä kun aurinko paistoi, hanki hohti ja suksi luisti. Joskus pienenä tyttönä äitin kanssa hiihdettiin, mutta aikuisena aloitin vasta viime talvena. Yhtenä kovana pakkaspäivänä kun lunta oli miljoona metriä, päätin masennuksissani, että jos nää talvet alkaa olemaan tälläsiä paskamegatalvia niin pakkohan niistä on alkaa tykkäämään ja käyttää toi lumi hyväksi!! ;D Ja samana päivänä eteisen nurkassa makasi uuden karheat keltamustat Fischerit! <3
Kun motivaatio on hukassa, sitä voi etsiä esimerkiksi ostamalla jotain uutta ja piristävää lenkkivermettä. Vaikka uudet juoksupökät tai topin. Uudet värikkäät nauhat lenkkareihin tai jotain muuta, vaikka pinkkipunasta lempiväriä, että tulee hyvä mieli! Lisää motivaatiota tuli alkukesästä uudesta Suunnon sykemittarista, joka on ollut hyvä ystävä jokaisena lenkkipäivänä. Motivaatiota voi kerätä myös edistymisestä ja siitä, että huomaa miten taas jaksaa juosta vähän paremmin ja kauemmin ja kovemmin. Kun löytää itsellen sopivaa ravintoa ja huomaa sen auttavan juoksuun.
Olen myös kehitellyt ihania lenkkijuomia, joista saa motivaatiota juosta kotiin saakka. Proteiinihan tulisi nauttia 30minuutin sisällä treenin lopettamisesta, jotta elimistö pystyisi käyttämään sen mahdollisimman hyvin hyväkseen! Lempparini on ehkä omenapiirakka-smoothie ja hyvänä kakkosena mustikkapiirakka-smoothie. Perusainekset molemmissa ovat; kaurahiutaleita, soijamaitoa, maitorahkaa, banaania, maca-jauhetta ja vaniljaprotskua. Omenapiirakkaan tulee lisäksi omenasosetta (jos ei omaa sokeritonta löydy niin Piltiltä löytyy sokeroimaton) ja kanelia. Mustikkapiirakkaan tulee perusaineiden lisäksi tietenkin mustikkasosetta (mustikatkin käy, maku vaan ei ole niin vahva).
Motivaatio ja kannustaminen ovat tärkeitä asioita. Todella tärkeitä. Ei kukaan jaksa mitään asiaa tehdä kauaa ellei joku kannusta ja usko siihen mitä teet. Tottakai oma uskokin on tärkeää, mutta kyllä sekin jossain vaiheessa loppuu ellei kukaan muu kannusta ja huomaa edistystäsi tai ole ylpeä siitä mitä olet saavuttanut. Harvasta asiasta tulee yhtä hyvä mieli, kun siitä kun osaa olla toisen puolesta onnellinen ja ylpeä toisesta ja hänen saavutuksistaan. Tai, että osaa arvostaa toisen päätöksiä ja osata tarjota tukeaan, millaista tukea toinen sitten ikinä tarvitseekaan. Mun "personal trainer" on jaksanut kyllä tsempata ja kehua mua koko ajan ja se tuntuu hyvältä ja on mulle tosi tärkeää. Ilman sitä ei aina jaksaisi ja vaikka urheilen ja juoksen pääasiassa tehdäkseni iteni onnelliseksi ja minulle hyvän olon niin onhan se plussaa jos sillä voi toistakin noin paljon miellyttää! ;o) Kiitos ihan jokaisesta päivästä, hetkestä ja kaikista kauniista sanoista, joilla jaksaa taas juosta eteenpäin.
Itse kaipaisin jonkumoista vertaistukea välillä toiselta samankaltaiselta "kotiurheilijalta". Kyllähän sitä tulee jonkun verran roikuttua jossain juoksijoiden foorumeilla netissä, mutta kokisin puheyhteyden olevan tärkeämpää ja konkreettisempaa tukea. Olisi kiva kuulla miten toisen juoksu sujuu, mitä tulee syötyä ja miksei tänään juoksu kulje tai jakaa hänen kanssaan ilo ja riemu hyvin onnnistuneesta juoksusta. Voisi jakaa motivaatiota. Meillä on kyllä tyttöjen kanssa facebookissa juoksijoiden ryhmä, jotka ovat tulossa Midnight Runiin kanssani ja siellä vaihdamme innostuksia ja harmituksia välillä. On aivan mieletöntä, että vanhat parhaat ystäväni Raumalta ovat kaikki innostuneet lenkkeilemään ja ovat tulossa juoksemaan! Todellinen hatunnosto jokaikiselle, koska heillä on myös jokaisella jo lapsia!! Itselläni on joskus vaikeaa suunnitella viikon juoksut, syömiset ja nukkumiset epäsäännöllisen duuninkin vuoksi, joten ei voi muuta kuin ihmetellä tyttöjen energiaa ja aikaansaannoksia!! Mutta kaikkien takana on myös hyvät miehet!! ;D Yhtään naisten mahtavuutta vähättelemättä!!! Mutta sitten kun se juoksu on juostu, niin jään kaipaamaan tuollaista yhteishenkeä, tukea ja foorumia vielä entistä enemmän. Jotta pystyisi vielä joskus toteuttamaan unelmat puolikkaasta ja täydestä maratoonista. Huoh.
Juoksemisen ohella on tullut tehtyä jonkun verran myös lihaskuntoa ja olen erityisen kunnostautunut jokapäiväisessä venyttelyssä. Enemmän pitäisi kuitenkin venytellä vielä ylävartaloa, hartioita. Se passaa yleensä unohtumaan tuossa lihashuollossa. Ja se kyllä näkyy; kävin piiiitkästä aikaa viime viikolla urheiluhierojalla ja tänään toisen kerran. Ei ole järkeä miten kamalassa kunnossa mun hartiat on. Lihakset on aivan sumpussa ja kasassa ja mitä lie. Ei auta kun käydä vielä muutama kerta, jotta ne saataisiin avattua. Ja kipukoukku olisi pakko jostain saada!!! Aivan mieletön keksintö!!!
Motivaatiota saa myös peilistä!! Kauniista lihaksista ei voi tulla muuta kuin hyvä mieli!! Pääsee eroon pömppövatsasta (myös minimoimalla sokerin ja valkoisten jauhojen käytön) ja paksuista reisistä ja löysistä käsivarsista. Onhan se niin, että kauniit lihakset ovat kauniita katsella.
Kunto on kohdillaan ja sen huomaa siitä, että juosta kyllä jaksaa lönkötellä menemään ja syke laskee nopsaan normaaliksi peakin jälkeen. Mutta välillä se juokseminen käy vähän tylsäksi varsinkin jos on yksin liikkeellä. Välillä on ihanaa kun on seuraa ja välillä on ihanaa juosta itekseen. Tylsyyden iskiessä ja motivaation laskiessa yritän aina keksiä erilaisia juoksutapoja ja keinoja päästä eteenpäin. Onneksi olen järkännyt juoksureissuni aina niin, että vesipiste löytyy samasta paikasta ja se on vähän niinkun sellanen check-point matkan varrella!
Juokseminen on ollut ja on edelleen, aivan mieletöntä terapiaa mulle ja sinne metsään on jäänyt monet murheet ja surut ja sieltä on tuotu kotiin monet ilot ja onnistumiset!! Ja vaikka se ei aina pahaa oloa ole poistanutkaan niin olenpahan ainakin käyttänyt sen paskafiiliksen täysin hyväkseni ja juossut sen voimalla. Lällällää.
Suoraan sanottuna pelottaa tuleva talvi, koska olen tosi huono juoksemaan kun pitää pukea paljon vaatteita. Ei auta muu kuin mennä vaan ostamaan kunnon "kevyet" lämpimät vermeet talveksi. Sellaiset joilla onnistuu myös tuo hiihto. Ehdin jo viime talvena ostaa uudet luistelusukset ja olihan se meno mahtavaa kauniina talvipäivänä kun aurinko paistoi, hanki hohti ja suksi luisti. Joskus pienenä tyttönä äitin kanssa hiihdettiin, mutta aikuisena aloitin vasta viime talvena. Yhtenä kovana pakkaspäivänä kun lunta oli miljoona metriä, päätin masennuksissani, että jos nää talvet alkaa olemaan tälläsiä paskamegatalvia niin pakkohan niistä on alkaa tykkäämään ja käyttää toi lumi hyväksi!! ;D Ja samana päivänä eteisen nurkassa makasi uuden karheat keltamustat Fischerit! <3
Kun motivaatio on hukassa, sitä voi etsiä esimerkiksi ostamalla jotain uutta ja piristävää lenkkivermettä. Vaikka uudet juoksupökät tai topin. Uudet värikkäät nauhat lenkkareihin tai jotain muuta, vaikka pinkkipunasta lempiväriä, että tulee hyvä mieli! Lisää motivaatiota tuli alkukesästä uudesta Suunnon sykemittarista, joka on ollut hyvä ystävä jokaisena lenkkipäivänä. Motivaatiota voi kerätä myös edistymisestä ja siitä, että huomaa miten taas jaksaa juosta vähän paremmin ja kauemmin ja kovemmin. Kun löytää itsellen sopivaa ravintoa ja huomaa sen auttavan juoksuun.
Olen myös kehitellyt ihania lenkkijuomia, joista saa motivaatiota juosta kotiin saakka. Proteiinihan tulisi nauttia 30minuutin sisällä treenin lopettamisesta, jotta elimistö pystyisi käyttämään sen mahdollisimman hyvin hyväkseen! Lempparini on ehkä omenapiirakka-smoothie ja hyvänä kakkosena mustikkapiirakka-smoothie. Perusainekset molemmissa ovat; kaurahiutaleita, soijamaitoa, maitorahkaa, banaania, maca-jauhetta ja vaniljaprotskua. Omenapiirakkaan tulee lisäksi omenasosetta (jos ei omaa sokeritonta löydy niin Piltiltä löytyy sokeroimaton) ja kanelia. Mustikkapiirakkaan tulee perusaineiden lisäksi tietenkin mustikkasosetta (mustikatkin käy, maku vaan ei ole niin vahva).
Motivaatio ja kannustaminen ovat tärkeitä asioita. Todella tärkeitä. Ei kukaan jaksa mitään asiaa tehdä kauaa ellei joku kannusta ja usko siihen mitä teet. Tottakai oma uskokin on tärkeää, mutta kyllä sekin jossain vaiheessa loppuu ellei kukaan muu kannusta ja huomaa edistystäsi tai ole ylpeä siitä mitä olet saavuttanut. Harvasta asiasta tulee yhtä hyvä mieli, kun siitä kun osaa olla toisen puolesta onnellinen ja ylpeä toisesta ja hänen saavutuksistaan. Tai, että osaa arvostaa toisen päätöksiä ja osata tarjota tukeaan, millaista tukea toinen sitten ikinä tarvitseekaan. Mun "personal trainer" on jaksanut kyllä tsempata ja kehua mua koko ajan ja se tuntuu hyvältä ja on mulle tosi tärkeää. Ilman sitä ei aina jaksaisi ja vaikka urheilen ja juoksen pääasiassa tehdäkseni iteni onnelliseksi ja minulle hyvän olon niin onhan se plussaa jos sillä voi toistakin noin paljon miellyttää! ;o) Kiitos ihan jokaisesta päivästä, hetkestä ja kaikista kauniista sanoista, joilla jaksaa taas juosta eteenpäin.
Itse kaipaisin jonkumoista vertaistukea välillä toiselta samankaltaiselta "kotiurheilijalta". Kyllähän sitä tulee jonkun verran roikuttua jossain juoksijoiden foorumeilla netissä, mutta kokisin puheyhteyden olevan tärkeämpää ja konkreettisempaa tukea. Olisi kiva kuulla miten toisen juoksu sujuu, mitä tulee syötyä ja miksei tänään juoksu kulje tai jakaa hänen kanssaan ilo ja riemu hyvin onnnistuneesta juoksusta. Voisi jakaa motivaatiota. Meillä on kyllä tyttöjen kanssa facebookissa juoksijoiden ryhmä, jotka ovat tulossa Midnight Runiin kanssani ja siellä vaihdamme innostuksia ja harmituksia välillä. On aivan mieletöntä, että vanhat parhaat ystäväni Raumalta ovat kaikki innostuneet lenkkeilemään ja ovat tulossa juoksemaan! Todellinen hatunnosto jokaikiselle, koska heillä on myös jokaisella jo lapsia!! Itselläni on joskus vaikeaa suunnitella viikon juoksut, syömiset ja nukkumiset epäsäännöllisen duuninkin vuoksi, joten ei voi muuta kuin ihmetellä tyttöjen energiaa ja aikaansaannoksia!! Mutta kaikkien takana on myös hyvät miehet!! ;D Yhtään naisten mahtavuutta vähättelemättä!!! Mutta sitten kun se juoksu on juostu, niin jään kaipaamaan tuollaista yhteishenkeä, tukea ja foorumia vielä entistä enemmän. Jotta pystyisi vielä joskus toteuttamaan unelmat puolikkaasta ja täydestä maratoonista. Huoh.
Juoksemisen ohella on tullut tehtyä jonkun verran myös lihaskuntoa ja olen erityisen kunnostautunut jokapäiväisessä venyttelyssä. Enemmän pitäisi kuitenkin venytellä vielä ylävartaloa, hartioita. Se passaa yleensä unohtumaan tuossa lihashuollossa. Ja se kyllä näkyy; kävin piiiitkästä aikaa viime viikolla urheiluhierojalla ja tänään toisen kerran. Ei ole järkeä miten kamalassa kunnossa mun hartiat on. Lihakset on aivan sumpussa ja kasassa ja mitä lie. Ei auta kun käydä vielä muutama kerta, jotta ne saataisiin avattua. Ja kipukoukku olisi pakko jostain saada!!! Aivan mieletön keksintö!!!
Motivaatiota saa myös peilistä!! Kauniista lihaksista ei voi tulla muuta kuin hyvä mieli!! Pääsee eroon pömppövatsasta (myös minimoimalla sokerin ja valkoisten jauhojen käytön) ja paksuista reisistä ja löysistä käsivarsista. Onhan se niin, että kauniit lihakset ovat kauniita katsella.
 |
| Gullon sokerittomia herkkuja. |
Asiasta kukkaruukkuun. Kampin K-kauppa on aika mieletön valikoimaltaan. Yksi Stadin parhaista. Jaksan aina ihmetellä sokerittomien tuotteiden vähyyttä ainakin suurissa marketeissa. No Ruohonjuuresta saa jotain, mutta liian vähän sieltäkin. Mutta Kamppi on ryhdistäytynyt siinä asiassa melko hyvin! Siellä on jo saatu aikaiseksi pienen pieni hylly sokerittomille karkeille ja sokerittomia keksejäkin löytyy jo ainakin 6 eri vaihtoehtoa!! Sekä jotain muitakin erikoisruokavalion vaatimia tuotteita. Wau!! Ne ovat kyllä tosi kalliita, mutta toki ymmärrän sen koska ne joudutaan tilaamaan muista maista. Eihän niitä herkkuja nyt joka päivä muutenkaan tarvitse olla ostamassa tai syömässä. Mutta joskus on kiva herkutella vähän paremmalla omalla tunnolla ja vähän paremmalla ololla, koska suuresta määrästä sokeria tulee aivan jäätävä sokeridarra ja tuntuu, että pää menee jumiin. ;D Kun ei ole tottunut. Mutta toki välillä on paikallaan "oikeidenkin" herkkujen nauttiminen. Ei kannata olla liian ehdoton millekään asialle. Se kääntyy muuten vielä sua vastaan.
Eiliseen vielä hetkeksi, josta kuva alla. Oli ihana koti-ilta ja hyvää ruokaa ja juomaa. En osaa sanoin kuvailla miten hyvä kotona on olla kun saa olla oma itsensä toisen seurassa. Hyvän ja laadukkaan parisuhteen eteen saa varmasti tehdä töitä läpi elämän, mutta harva asia varmasti kannattaa niin paljon ja antaa niin paljon takaisin!!! On helppoo olla onnellinen kun saa olla sellainen kuin on ja silti tuntuu, että toinen rakastaa jumalattoman paljon!
Ja kyllä, istun perjantai-iltana kotona ja kirjoitan blogiani. Rauhallista. Ihanaa. En voisi kuvitellakaan lähteväni ulos ovesta.
 |
| Arjen iloja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti