Tunnisteet

7/11 (1) aamu (1) aamulenkki (5) aamupala (1) aircraft (1) american airlines (1) amerikka (1) Antti Heikkilä (2) arki (1) asics DS trainer 17 (1) Asics Gel Kinsei 4 (2) Atkins (2) auringonkukka (1) aviation (1) baby (2) bagels (1) baletti (3) bangkok (1) bataatti (1) bb-voide (1) Ben ja Jerry (1) bon jovi (3) boy (1) Brooklyn Cafe (2) Bryant Park (1) cakepops (1) Central Park (1) clinique (1) clinique all about eyes (1) coca cola zero (2) coffeeshop (1) cola zero cherry (1) crossing (1) cupcake (1) dad (1) Design District (1) diabetes (1) duunipaikka (2) elämä (10) family (1) father (1) fillari (1) Fitness Expo (1) fitnesstukku (1) flying (1) FootBalance (2) fox racing (1) gluteeniton (1) golf (1) Gotye (1) hampurilainen (1) helsinki (3) helsinki midnight run (6) helsinki-vantaa (1) hera (1) herbalife (1) hiilarit (1) hirssipuuro (1) hyvinvointikartoitus (2) Instagram (1) iPad (1) iPhone (1) isyys (1) isä (3) joulu (1) joulupiparit (1) juhannus (1) juokseminen (9) juoksukengät (1) jäätelö (1) kaalikääryle (1) Kahvila Soppi (1) kakkutikut (1) Kenwood kMix (1) Kesä (10) kesäloma (7) kesäsade (1) kirsikankukkia (1) kirsikkatomaatti (2) koti (7) kuntosali (1) kuppikakku (12) lapset (1) lapsi (2) lastenvaatteet (1) lastenvaatteet. Bon Jovi (1) leivonta (9) lenkkismoothie (1) lentokone (2) liikunta (3) Loréal (1) los angeles (1) Magnolia (1) Magnolia Bakery (2) Make Up For Ever (1) Make Up For Ever foundation (1) Make Up For Ever powder (1) matkustaminen (6) MeAndI (3) meikit (1) meikkivoide (1) meri (1) metsä (1) mietelmiä (6) mikki (1) minni (1) motivaatio (1) mummu (1) musavideo (16) Muscovadosokeri (1) musiikki (2) mäkijuoksu (1) Natures Best (1) new born (1) new york (11) newborn (1) onnellisuus (1) Pan Am (1) Pearl Izumi (1) pelko (1) perhe (4) Petit Stellou (1) pictures (2) Pinterest (1) poika (1) Porvoo (1) proteiini (3) proteiinijauhe (1) proteiinipatukka (1) Punavuori (1) punttitreeni (1) pyöräily (1) pyöräilyvarusteet (1) quinoa (1) rakkaus (7) Ralph Lauren (1) raskaus (5) ravinto (4) Ravintolapäivä (2) redvelvet (1) Roan Marita (1) rohkeus (1) ruoka (16) Ruokapuoti LUMO (1) ruokataivas (2) ruokavalio (1) ruokaöljy (2) Sakari Orava; (1) san francisco (1) shimano (1) sirpaleet (1) sisustus (2) Skip Hop (1) Snutten (1) Sobea (1) sokerittomat herkut (1) Specialized (1) Starbucks (1) stressi (1) suklaata (1) suuntoM4 (1) sykemittari (1) sämpylät (3) talvi (1) Teddykompaniet (1) terveys (8) thaimaa (1) Times Square (1) toivo (1) Tommy Hilfiger (1) treeni (1) tukholma (1) ukkonen (2) unelmat (1) uni (1) urheilu (2) usko (1) uupumus (1) uusi koti (1) vadelma (1) Valmarin (1) Vanha Rauma (1) vanhemmuus (2) vapaapäivä (1) vastasyntynyt (1) vatsa (1) vauva (9) vauvanvaatteet (3) vesi (1) VHH (5) väsymys (1) ystävä (4) äiti (5) äitienpäivä (1) äitiys (2)

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Älä unohda itseäsi!

Tiedätkö tai muistatko millaista on voida hyvin? 
Jos olet unohtanut niin aloita täältä:
Antti Heikkilän terveysklubi

P.s Tämä ei ole maksettu mainos!
Vaan minä tiedän millaista on voida hyvin!

Vuorokauden tunnit ovat kadonneet

 Kaksi suurinta elämäni rakkautta, syntyneet samana päivänä 31vuoden erolla. <3




Mikä päivä tänään on?

En ole ehtinyt kirjoittaa blogiani, koska vuorokaudesta ovat tunnit ainakin puolittuneet ellei jopa kolmasosa ole kokonaan hävinnyt. Viikonpäivillä ei ole merkitystä, saatikka sillä kuinka mones päivä kuukaudesta onkaan. Mikä kuukausi? Yön ja päivän ero on häilyväinen ja ruoka on vain polttoainetta josta syntyy ravintoa seuraajalleni. Ei ole lounasta tai päivällistä, on vain loputtomasti välipaloja jos niitäkään.

Suuri rakkaus on syntynyt meille isänsä syntymäpäivänä 22.05.2013. Klo 10:17. Hän painoi 3600g ja oli jo 52cm pitkä. Oli ällistyttävää miten muutaman minuutin ikäinen lapsi alkoi heti etsiä itselleen ruokaa ja hyväksyi minut äidikseen mukisematta. Ilmeisesti isä kelpasi myös enemmän kuin hyvin, koska olihan hän valinnut syntymäpäiväkseen juuri isänsä syntymäpäivän 31 vuotta sitten.

Näin meistä tuli jotain järkyttävän suurta ja ihmeellistä. Meistä tuli oikea perhe. Nyt meiltä ei enää puuttunut mitään. Se on seisauttavaa ja älytöntä miten lapsi täyttää elämän ja luo sille tarkoituksen. Meitä oli ollut ennen kaksi, toisilleen niin täydellistä ihmistä jotka olivat toisilleen kuin vesi ja ranta. Kuin ilma ja maa. Niin toisilleen tarkoitetut, että nekin rajat tulivat jossain vaiheessa häilyviksi. Nyt meillä oli pieni ja kaunis poika ja adjektiivit loppuivat viimeistään nyt maailmasta. Olen ehtinyt elämään kolmekymmentä vuotta kunnes vihdoin olen saanut sen mitä evoluutio on kai meille tarkoittanut. Olen saanut ympärilleni ihmiset joista en koskaan halua enää olla erossa. Ihminen kokee varmasti saman oman perheensä kanssa jollain samankaltaisella tasolla kunnes sieltä on lähdettävä ja rakennettava oma perheensä. En voi käsittää mikä muu merkitys elämällä voisi olla. Koska nyt minä ja me olemme täysiä, saaneet kaiken ja olemme valmiit elämään tätä elämää onnellisena perheenä.

Synnytys oli viimeinen hetkeni lapsettomana ja itsekkäänä. Sen jälkeen kaikki on ollut toisin. Välillä olisi helpompi hoitaa pientä tuhisijaa jos ehtisi itsekin syödä ja nukkua. Mutta onneksi ensimmäisen kuukauden ajan meidän maailman ihanin isi oli kotona meidän kanssa ja teki äitille ruokaa ja siivosi ja pesi pyykkiä ja teki kaiken muunkin minkä nyt unohdan kirjoittaa. Äiti yritti pärjätä uuden elämän kanssa ja syöttää ja yhdessä hoivasimme muuten. Isi kävi kärrylenkeillä, koska minä en vielä jaksanut kävellä ja huolehti äidistä jotta äiti voisi huolehtia pienestä pojasta. Isi lunasti lupauksensa jonka joskus antoi, että huolehtisi äidistä jotta äiti jaksaisi huolehtia pojasta. Mutta kuka huolehtii ihanasta ja reippaasta isistä? Minä olen yrittänyt myös sitä.

Olen kiitollinen iselleni siitä, että olen realisti. Lapsenhoidon rankkuus olemattomilla yöunilla ja syömättömyydellä ei räjäyttänyt elämääni aivan niin kovaa kuin ehkä jonkun muun. Olen arjen rakastaja ja ehkä sekin vähän auttaa. En kaipaa iltoja puolituttujen kanssa baareissa vaan vietän illat mieluummin kotona rakkaideni kanssa. En tarvinnut itselleni enää mitään ja se oli mielestäni hyvä lähtökohta perustaa perhe. Ja elämä on todistanut sen oikeaksi. En malta odottaa, että saan näyttää pojallemme maailmaa, viedä hänet New Yorkiin, opettaa käytöstapoja, kunnioittamista ja rakastamista. Nöyryyttä ja arvostusta. 

En ymmärrä jotenkaan, että miten ihmisistä tulee itsestäänselvyyksiä toisilleen. Miten ikinä voisin pitää ihanaa miestäni ja lapseni isää itsestäänselvyytenä? Mielestäni on vaikeaa ellei jopa mahdotonta erehtyä sellaiseen. Enkä edes liioittele kun joka päivä olen kiitollinen siitä, että saan isiltä hoitoapua ja ennenkaikkea rakkautta meille kaikille. Miten sellaista voi pitää itsestäänselvyytenä jota ilman ei koskaan mitenkään pystyisi elämään? Elämän on kovin helppoa ja vaivatonta kun saa olla oma itsensä ja kotona on rauhallista ja hyvä olla. Koskaan kukaan ei hauku eikä vähättele, ainoastaan rakastaan ja ylistää. Tiedostan miten onnekas ja onnellinen olenkaan ja joka hetki ymmärrän sen. En voisi pyytää enempää itselleni ja pojallemme. Olen aina yrittänyt olla hyvä muille kuten mummu joskus opetti. Joskus on kiva saada siitä jotain takaisin.

Olen joka hetki kiitollinen ihanasta ja täydellisestä perheestäni ja toivon, että me kaikki saisimme elää terveinä ja yhdessä. Toivon jokaiselle samanlaista täyttymystä, koska se kantaa kaiken ylitse. Väsymyksen ja kurnivan nälän ja pelottavat itkuisuuden hetket ovat kaikki sen arvoisia, että perheeseemme on syntynyt pieni ja ihmeellinen poikamme. Kiitos siitä isillemme ja äidin ja isin suurelle suurelle rakkaudelle!! Kumpa voisin vielä opettaa kaiken tämän hänelle kun hän kasvaa. Että suurin rikkaus on oikea rakkaus ja perhe.

Ja ennen kuin joku kritisoi, niin kyllä, olen väsynyt ja nälkäinen ja lapsemme itkeekin joskus eikä nuku kuin pari tuntia kerrallaan. Mutta aina silti päällimmäiseksi tunteeksi jää se, että meillä on hyvä olla kaikkien yhdessä. Ja tuosta hassusta pienenstä pojasta kasvaa meille vielä hieno pieni mies. <3

perjantai 10. toukokuuta 2013

Life as it is .


Nyt vasta mua on alkanut jännittää, koska tajusin että nythän se tyyppi voi saapua meille milloin tahansa. Yöllä tai päivällä. Mä veikkaan, että yöllä pitää lähteä. Onhan se toisaalta koko ajan ollut niin, että vauva voi syntyä milloin tahansa. Mutta nyt kun hän alkaa olla oikeasti kokonaan valmis niin se asia on muuttunut jotenkin konkreettiseksi ja käsin kosketeltavaksi. Pelottavaksi. Jännittäväksi. Ihmeelliseksi. Niinkö muka, että tuossa sohvalla vauvapeiton päällä makaisi kohta pienen pieni poika? Mitä jos se onkin tyttö? Aivan hullua. Laskettuun aikaan on vajaat kolme viikkoa, mutta voihan odotusta tulla roimasti lisää, parisen viikkoa. Tai roimasti vähemmän jos ensi yönä pitää lähteä. Itse toivoisin pientä ennenaikaisuutta kun ollaan jo täysiaikaisuuden puolella kuitenkin. 

Onhan täysiaikaisena syntyvien lapsien vanhemmilla ainakin esikoisen kohdalla paremmat eväät aloittaa vanhemmuus kuin vaikkapa pienen pienillä keskosten vanhemmilla. En olisi itse mitenkään ollut valmis tähän kaikkeen vaikkapa 2kk sitten. En varmasti ole sitä vieläkään, mutta yllättävän pienessä ajassa ne ajatukset tässä loppuvaiheessa kokoontuvat kasaan ja asiaa alkaa ymmärtää, että mihin ihmeeseen tässä ollaan oikein ryhtymässä. Olisin varmasti ollut shokissa jos minut olisi valittu pienen pienen keskosen äidiksi. En silti hetkeäkään epäile ettemmekö olisi yhdessä siitäkin selvinneet. Kai ne ajatukset sieltä alusta asti alkavat vaikka jotenkin asian alkaa nyt vasta ymmärtää. 

Toki mielestäni edelleen on hyvinkin erikoista, että ihmisen sisällä, minun sisälläni, voi kasvaa toinen ihminen, joka on meidän. Vain meidän kahden. Siellä vedessä. Kun eihän me ihmiset edes pärjätä vedessä. Tai että miten se pääsee sieltä ulos. Neuvolatäti sanoi, että kyllä se siltä näyttää, että se sieltä ulos mahtuu. Kun luonnollisestikin olin hyvin huolissani siitä, että vatsani on suurin ikinä maailmassa. Niinhän asia toki ei ole. Vaikka tunnen itseni lähinnä eläkeläisvalaaksi. Tai löllyväksi vaaleanpunaiseksi possuksi.

Ihmiset muuttuvat kun he saavat lapsia. Enkä nyt tarkoita (pelkästään) väsyneemmäksi ja ärtyisäksi. Vaan ihmeellisiksi selvityjiksi, jaksajiksi, vanhemmiksi, huoltajiksi, lämminhenkisemmiksi, anteeksiantavammiksi, sydämellisiksi, järkevimmiksi. Heistä katoaa viimeinenkin pinnallisuus (ainakin useimmista). He eivät jaksa enää stressata ehkä niin paljon työasioita ja sitä itsekin odotan innolla.

Toivoisin vielä viikon pari aikaa, koska jotain juttuja pitää vielä hankkia. Tänään sain ihanan käsityöläisen tekemän sydännauhan jossa on pojan nimi, joten sitä ei voi enää vaihtaa. ;D Sen voisikin ensimmäiseksi laittaa koristamaan ristiäisiä, jotka me ajattelimme järjestää Raumalla. Odotan silti jo poikaamme saapuvaksi, että pääsen ulkoilemaan ja urheilemaan ja voimaan paremmin. Eihän tässä muutenkaan öisin kunnon unia ole saanut kuukausiin niin siinä ei juuri tule olemaan muutosta tulevaan. Ja parempivointisena univajekin kesällä tuntuu paljon helpommalta kuin tämä.

Odotan innolla ja kauhunsekaisin tuntein synnytystä. Mielenkiinnolla kipua, että minkälaista se on. Ja häviänkö sille heti kättelyssä. Kuten eräs tuore äiti sanoi, eihän siinä mitään järkeä ole. Mutta niin vain oppi hänkin äidiksi ja rakastamaan lastaan. Joten eiköhän me kaikki opita?

Pinterest .



And a little bit more pictures you can find from Pinterest. You can make your own boards and collect different pictures from the Pinterest files or from the internet. Or just load your own pictures. Later on you can check your boards for nice hints, recepies or etc. Here you can also find your Friends and everything from life and world between cupcakes to favelas.

Instagram .


 
Hey everyone!

If you share the same passion to take pictures and sometimes also edit them, you can follow me on Instagram, please follow the link on the right or here below! :) There you can find million different pictures, peoples and lives. Holidays, work and hobbies. A lot of beauty and fashion. And mayby some of your friends too! Take a look! =)

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Pan Am .

 


 Ennen vanhaan-glamouria Pan Amin siivillä. Cabin Crew around the World-ryhmästä Facebookissa voi bongata näitä vanhoja timantteja sekä uusia Etihadin Airbus380 kylpyhuoneita. Kaikilla asioilla on kontrastia.

Roan Marita


Vaunut vauvalle löysin käytettynä, koska tälläisiä ihanuuksia löysin lähimpänä vain Riikasta tai venäläisistä nettikaupoista. Venäjän kieli ei taivu ja nettikauppojen standardeissakin oli vähän toivomisen varaa... Toinen vaihtoehto oli, että olisin käynyt hakemassa ne itse Riikasta lastentavaraliikkeestä, mutta sitten löysin yhden tytön joka jo malttoi luopua omistaan. Vaunujen merkki oli minulle täysin uusi ja tuntematon, Roan Marita. En ole edes oikein saanut selvitettyä, että missä maassa näitä ihanuuksia valmistetaan. No ei ainakaan ihan heti tule toisia samanlaisia vastaan. Matkarattaat meidän pitäisi vielä löytää jostain, mutta yllätyin iloisesti huomatessani niiden olevankin järkevän hintaisia. Sillä en voi ymmärtää, että kalliimmat vaunut kaupassa jotka olen nähnyt, maksoivat 1700e. Kuvassa myös ystävältäni Iidadiiltä saatu ihanista ihanin Bambi-soittorasia sekä Varsovan kentältä löytämäni suloinen Anne Geddes pupuvauva.

Hieman paniikkia minulle toki aiheuttaa se, että meillä ei ole suuria määriä vauvan lakanoita. Suunnitelmissa olisi vielä ostaa parit kolmet lakanat, että on sitten mitä sotkea. Lisäksi edelleen ne vaipat puuttu, pitääkö niitä ottaa sairaalaan jo mukaan? Vauvan harja on edelleen etsinnässä, koska en kelpuuttanut äitiyspakkausta ja jotain kuumemittaria yms pitäisi varmaan myös kauppalistaan lisätä. Ja ehkä vielä pari harsoa... :D

N.Y.C


Ralph Lauren.


Tämän suloisen jumppiksen toin tammikuussa New Yorkista. Macy´s oli täynnä ihania vauvan- ja lastenvaatteita ja Herald Squarella aurinko lämmitti jo niin paljon, että siinä sai pitää ihanan lämpöisen välipalahetken. Bon Jovin New Jerseystä löytyi lemppari outlettini, Jersey Gardens, josta jäi käteen myös muita aarteita. Ja aarteita myös itselleni. Tässä muutama kuva myös tuosta niin täydellisen täydellisestä kaupungista.




 




 






Home who is waiting for the baby .









4-6 viikkoa. Sen jälkeen elämä on jotain ihan muuta. Kuvitella aina voi, mutta ei sitä varmaan ennen voi tietää. Olen jossain välissä muuttunut ihmeellisesti pessimistiksi ja iloitsen jos saan edes kerran viikossa nukkua kunnon yöunet kun isi syöttää pullosta. Joten ehkä jopa yllätyn iloisesti.

Vauvanvaatteet ja muutkin roinat ovat ihanuuksia. Ajattelin tai olen aina ajatellut, että jos edes vähän yrittää pitää kotia ja tavaroita kauniina niin kurjina päivinä on vähän mistä hymyillä. Voihan se olla, että kun valvotut yöt ja kakkavaipat harmittaa isolla veellä niin äidin "omat" vaaleanpunaiset harsot ja kaunis Stockmannin tuttikulho tekee siitä arjesta vähän parempaa. Mutta eniten siitä tekee helpompaa varmasti Isi. Mä olen kyllä aina ollut arjen rakastaja ja vihannut viikonloppuja. Ja luulen, että kunhan vaan saan aloittaa juoksulenkit, niin se vauva-arkikin on mukavaa. Se on varmasti erilaista kuin entinen elämäni, mutta varmasti parempaa kuin tämä "huonovointinen väliaika" jota joku kutsuu ihanaksi raskaudeksi. Lapset ovat suuri lahja, mutta ainakin näin yhden kokemuksen rikkaampana mielelläni siirtyisin sieltä lenkkipolun hulluilta juoksulenkeiltä suoraan synnytyssairaalaan ja sitten vaunulenkeille. :D

En malta odottaa, että saan pukea tämän hassun tyypin noihin tassu- ja omppupyllyihin!!

Petit Stellou - vauvaluksusta


Jos teillä on tarvetta vauvan ihanuuksille niin kurkatkaapas tuota ihanaa nettikauppaa! :o)

Mä olen jo pakannut mun sairaalalaukkua ja erikseen kassia jossa on vauvanvaatteet, jotka isi voi sitten tuoda turvaistuimen kanssa. Vielä pitäisi hankkia eväitä ainakin! ;o) Näitä harjoitussupistuksia on niiiiin paljon, että olisi vaikea kuvitella että tässä jaksettaisiin laskettuun aikaan. Mutta näillä sanoilla mennäänkin sitten varmaan kaksi viikoa yli ja käynnistykseen. Se on pitkä kaksi viikkoa se... Ainakin näillä oloilla. Mä kun olisin ihan valmis jo nyt sinne sairaalaan pariksi yöksi. :D

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Warning: Too much Baby Stuff !!

Mä en ottanut ollenkaan äitiyspakkausta, koska olen saanut niin paljon edellisen pakkauksen vaatteita muilta, eivätkä ne edes juurikaan minua kiehdo. Vanhanaikaiset kietaisupaidat ja bodyt ovat ihania! Sain siis valtiolta 140e äitiysavustusta jolla sain hieman jotain koottua. Mutta tottahan se on, että ei se raha ole samanarvoinen kuin pakkauksessa olevat tuotteet. Saa nähdä nouseeko avustuksen määrä ensi vuoden alussa oikealla tasolleen... Tässä vähän jotain pienelle pojalle hankittua. Vaippoja meillä ei ole vielä ollenkaan!! :D


Herra Hakkarainen



Tyylikkäänä ensimmäiseen kesään. TH <3

Hillitty Newbie.

Lisää Hakkaraista.

Lindexin jo edesmennyt Tassukuosi ilahduttaa!

Varmarit. <3

Rätt Startilta löytyi juuri sopivan siniset vuodevaatteet.

Ganttia ja kietaisua.

Miikkarin Seepra - yksi (äidin) suosikkikuosi.

Maxomorraa, Noshia, Miikkaria.

Tassupyllyt <3

Lindexin ihanaa Littlephanttia. Ja Ainun lelu.

Some serious beautystuff.

Harsoja Snutten harsoja. Äidille vaaleanpunaista ja pojalle turkoosia. Ja Teddykompanjan haju eli uniriepu.

Sobean ihanaa velouria.

Lelut on lastattu.

Skip Hopin baby gym from New York.

Miikkarin kevät13 teeppari ja omppupyllyt.

Miikkarikokoelmaa.