Leipominen on vähän samanlaista mielen terapiaa kuin juokseminen tai lapsen kanssa leikkiminen. Huomaat jälkeen päin, ettet ole ehtinyt miettimään maailman murheita ja kuinka virkistävää se onkaan. Toivottavasti jokaisella on jotain samankaltaisia tapoja jolla saa muun maailman unohduksiin. Se on tärkeää. Ei aina vaan voi murehtia tai miettiä, eikä se aina edes kannata. Mutta useasti kyllä myös kannattaa! ;o) Ja kun muuten ei osaa tyhjentää päätään niin onneksi on tälläisiä apuvälineitä tarjolla. Kun yrittää loihtia täydellistä suklaista kuppikakkua New Yorkin Magnolia esikuvanaan tai kun yrittää hioa juoksuaskeliaan täydellisiksi ettei tarvitsisi kadehtia yleisurheilijan täydellistä vartaloa tai kun katsoo vierestä kun lapsi pukee Minni Hiirtä täysin tosissaan hiihtolenkille niin ainakin sen hetken maailma on täydellinen. Tuollaiset asiat parantaa ihmisen sielussa olevia haavoja. Aivan järkyttävän paljon!
Yllä löytyy yksinkertaisettu versio kuppikakuista veljelleni kahvikupin seuraksi. Alta löytyy jauhotonta ja sokeritonta marjapiirakkaa, koska ihana anoppi täytti pakkasemme marjoilla. :o) Lisäksi kokeilin tehdä myslipatukoita itse, koska uskokaa tai älkää mutta ne kaupan vaihtoehdot eivät ole hyvää välipalaa vaan karkkia siinä missä vaikka keksipaketti. ;o) Lopuksi vielä gluteenittomia sämpylöitä omasta uunista. Huomaa myös uudet New York-kankaat! Löysin tuollaisia aarteita ystäväni Mantelin avustuksella. <3
 |
| Myslitaikina raakana. |
 |
| Ja valmiita patukoita. |
 |
| Sitten gluteenittomia sämpylöitä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti