4-6 viikkoa. Sen jälkeen elämä on jotain ihan muuta. Kuvitella aina voi, mutta ei sitä varmaan ennen voi tietää. Olen jossain välissä muuttunut ihmeellisesti pessimistiksi ja iloitsen jos saan edes kerran viikossa nukkua kunnon yöunet kun isi syöttää pullosta. Joten ehkä jopa yllätyn iloisesti.
Vauvanvaatteet ja muutkin roinat ovat ihanuuksia. Ajattelin tai olen aina ajatellut, että jos edes vähän yrittää pitää kotia ja tavaroita kauniina niin kurjina päivinä on vähän mistä hymyillä. Voihan se olla, että kun valvotut yöt ja kakkavaipat harmittaa isolla veellä niin äidin "omat" vaaleanpunaiset harsot ja kaunis Stockmannin tuttikulho tekee siitä arjesta vähän parempaa. Mutta eniten siitä tekee helpompaa varmasti Isi. Mä olen kyllä aina ollut arjen rakastaja ja vihannut viikonloppuja. Ja luulen, että kunhan vaan saan aloittaa juoksulenkit, niin se vauva-arkikin on mukavaa. Se on varmasti erilaista kuin entinen elämäni, mutta varmasti parempaa kuin tämä "huonovointinen väliaika" jota joku kutsuu ihanaksi raskaudeksi. Lapset ovat suuri lahja, mutta ainakin näin yhden kokemuksen rikkaampana mielelläni siirtyisin sieltä lenkkipolun hulluilta juoksulenkeiltä suoraan synnytyssairaalaan ja sitten vaunulenkeille. :D
En malta odottaa, että saan pukea tämän hassun tyypin noihin tassu- ja omppupyllyihin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti