Ylämäki alamäki .

Ylämäki alamäki yhdessä kulkien.
Ylämäki alamäki Löydämme rakkauden.
Ylämäki alamäki Lupaan sulle sen.

Mua naurattaa kun mua laulattaa aina toi laulu kun treenaan mun uutta ylämäki-alamäki treeniä! En vaan voi sille mitään, että se vaan tulee joka kerta mieleen. :o)

Se on ainut juoksun verrannainen, josta myös mun polvi pitää. Koska en monien kuukausien levolla ole saanut sitä siihen kuntoon, että sillä juoksisi taas entiseen malliin. Noin tunnin verran viikossa se jaksaa ja pitäis jaksaa sellaset 4-5h. Joten ei auta. 

Pyöräilyn kaveriksi sitten keksin lähteä vetämään vetoja ylämäkeen. Tasaisella polulla yritin myös innostua samasta asiasta, mutta se ei ollut mun juttu että juokse 2min ja kävele 1min. Ei kiitos. Tylsää. Mutta tässä mäkijuoksussa on mahtavaa se, että tässä voi haastaa itsensä ja se on oiva keino nostaa sykkeet taivaisiin ja vetää itsensä äärirajoille, niin pitkälle kun jaksaa! Kun juoksussa en saa sitä peakkiä aikaa kun polvi ei anna juosta niin kovaa niin tässä vihdoin hyvä tapa siihen! :D Parhaimmilaan olen päässyt jonnekin HR191, mutta en nyt mitään enkkoja ole yrittänytkään. 

Yöllä kun välillä miettii kaikenmaailman asioita maan ja taivaan väliltä niin mulle tuli mieleen tämä jyrkkä mäki, jonka kerran tapasin pyörälenkillä. Se on juuri sopivan pitkä ja jyrkkä ainakin näin alkajaisiksi. Kun pyöräilee sinne ja takaisin ja vetää siellä treenin niin saa kulumaan sellaisen sopivan reilun tunnin. 

Muutenkin on ihanaa taas urheilla kun on siihen aikaa, kesälomalla. Sitä tulee niin iloiseksi, että saa silmät kostumaan kun huomaa, että löytää taas sen oman itsensä kun pikkuhiljaa työstressi alkaa rapisemaan pois harteilta.  Ja saa taas voimaa liikkua ja urheilla sydämensä kyllyydestä. Kun se tahto ei vain väkisin tule. Vaikka oonkin koko kesän pyöräillyt töihin ja takaisin niin olen silti kaivannut sitä vanhaa tasapainoa työn, vapaa-ajan ja urheilun kanssa. Ehdin nyt nauttia siitä vielä kesän viimeiset päivät lomalla, mutta tiedän, että kadotan sen jälleen syksyn tullen töihin mennessäni. Siitä on tullut niin surullinen paikka kun muuta ei enää ehdikään elämälleen tehdä kuin töitä. Mua harmittaa, että ennen niin mukava työpaikka on niin niin pilalla ihan vaan siksi, että töitä on liikaa. Ja nyt joku miettii, että olisi onnellinen että on töitä! Niinhän mä olenkin, mutta liika on silti aina liikaa. No nyt ä en surkuttele työasioita sillä mä olen lomalla. 

Huomenna sadan vuoden jälkeen Ruotsin laivaan, että saadaan auto mukaan. Ihana kesäloma!