Aamulla o7oo tuntui, että aurinko on taas ehtinyt nousta tunteja ennen minua ja on päästävä juoksemaan. Aamulenkki on aina aamulenkki. Se herättää kehon päivään ja saa ihmisen voimaan paremmin koko päivän. Ei tarvitse stressata enää koko päivänä, että milloin ehtisi urheilemaan ja saa hyvällä omalla tunnolla ottaa iltapäivällä päikkärit jos on aikaa. Mulla on aivan ihania lenkkipolkuja tuolla aarnimetsässä, polvenkorkuisia saniasia, kymmenmetrisiä puita, jotka ovat nähneet lenkkeilijöitä, jotkut jopa satoja vuosia. Mustikanvarpuja silmänkantamattomiin, joita odotan kypsyväksi, että saan tehdä mustikkapiirakkaa.
Aamulla aikaisin maailma on vielä hiljaa, mutta metsässä ollaan jo hereillä. Jänöt pomppivat ja sadat linnut laulavat kukin erilaisella äänellään kuitenkaan tekemättä lauluistaan sekamelskaa, vaan mielettömän konsertin josta ei voi olla nauttimatta. Hämiksen verkot tarttuvat kasvoihin kun olet pururadan ensimmäinen sinä aamuna rikkomassa metsän hiljaisuuden. Tekee mieli juosta lujaa, nostaa jalkoja niin ylös kun vain suinkin jaksaa. Metsään on tullut jätettyä monet maailman murheet ja pari turhaa kiloa vyötäröltäkin. ;o)
Vähän suuremmatkin linnut ovat kuitenkin jo hereillä. Nimittäin naapurissa olevat peltilinnut. Airbussit, ATR:t, bojot ja fokkerit. Miten maailma voi olla niin erilainen muutaman kilometrin päässä. Siellä ei ole rauhasta tietoakaan vaan aamuruuhkasta. Mutta silti niinä aamuina kun rosteri vaatii minua siellä, nautin niistä aamuista. Erilailla vaan kuin aikaisista aamuista lenkkipolulla. Pyrin saamaan elämässäni tasapainon työn ja vapaa-ajan välille ja sitä ei todellakaan ole tehty kovin helpoksi. Mutta yrittäminen kannattaa, koska aina silloin tällöin siinä onnistuu ja kun on mielekäs työ, vapaa-aikain on mielekkäämpää. Ja kun vapaa-ajan täyttää hyvällä ololla, työntekokin on mielekkäämpää.
Puoli kahdeksan jälkeen lintujen lauluihin sekoittuu Finskin Pariisi, Dusseldorf ja Dubrovnik ja tiedän, että minulla on vielä vähän matkaa juosta. Kahdeksan maissa kun Airbussi lähtee Tukholman Arlandaan, mun aamulenkki on jo valmis. Tän hetken suosikkipoika, American Airlinesin 767 taas puolestaan laskeutuu puoli yhdeksän aikaan tuoden Chicagosta ihmisiä tänne itään. Niin, hassua. Mutta itää me olemme niille. Aivan kuten Thaimaa on itää meille.
 |
| AA Boeing 767-300 |
AA:n 767:ssa on jotain vanhan ajan glamouria, liekö johtuu kiiltävästä metallikuorestaan. Lentoemännillä voisi kuvitella olevan tiukat nutturat ja klassisen kauniit meikit, tahdikkuutta ja arvokkuutta työnteossaan. Lempeä hymy painavista trolleista huolimatta ja kippari saattaisi tulla tervehtimään matkustajia kabiiniin. Näitä koneita on tottunut näkemään pääasiassa vain Jenkkilässä ja se kun on mun lempparimaa niin tulee aina hyvä fiilis kun näkee palan Amerikkaa Helsinki-Vantaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti